Pakko-oireilijan arki on yhtä tuskaa. Kuvastanpa nyt tämänhetkistä elämääni kertomalla, mikä kaikki aiheuttaa ongelmia jokapäiväisessä elämässäni.
Kun aamulla herään, suoritan kaikki aamutoimeni. Osaan niistä liittyy rituaaleja, osaan ei. Esimerkiksi kun niistän nenääni, joudun ottamaan useampaan otteeseen uuden paperin, koska aiempi tuntuu likaiselta. Myöskin kasvojen pesu tuottaa tuskaa aika ajoin: joskus joudun tekemään sen useampaan otteeseen, koska en ole varma, teinkö sitä aiemmin ja tarpeeksi huolella. Kun laitan kosteusvoiteen kasvoilleni, joudun joskus pesemään rasvapurkin, koska tuntuu, että se on likainen.
Suurin ongelma on päivän aikana se, että pesen käsiäni hyvin usein. Suomeksi sanottuna siis aivan liikaa. Teen sen siksi, että käteni tuntuvat hyvin likaisilta. Mutta melkeinpä aina käsienpesu on turhaa. Tämä on raastavaa. Käteni ovat nyttenkin ihan haavaumilla.
Tosiaan, tuo tavaroiden puhdistus vie myös hyvin paljon aikaa päivästäni. Milloin likaiselta tuntuu kännykkä, milloin käsilaukku. Usein likaiselta tuntuvat kaikki vaatteet. Uskokaa tai älkää, pyykkiä tässä yhden hengen taloudessa pestään kerran päivässä eikä pyykkivuori lopu koskaan.
Että tällaista on minun elämäni tällä hetkellä. Kuten huomata saattaa, pakko-oireiluni liittyy siis siisteyteen ja peseytymiseen. Kärsin siis siivoamis- ja pesemispakosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti