Päivät ovat yhtä tuskaa!

Pakko-oireilijan arki on yhtä tuskaa. Kuvastanpa nyt tämänhetkistä elämääni kertomalla, mikä kaikki aiheuttaa ongelmia jokapäiväisessä elämässäni.

Kun aamulla herään, suoritan kaikki aamutoimeni. Osaan niistä liittyy rituaaleja, osaan ei. Esimerkiksi kun niistän nenääni, joudun ottamaan useampaan otteeseen uuden paperin, koska aiempi tuntuu likaiselta. Myöskin kasvojen pesu tuottaa tuskaa aika ajoin: joskus joudun tekemään sen useampaan otteeseen, koska en ole varma, teinkö sitä aiemmin ja tarpeeksi huolella. Kun laitan kosteusvoiteen kasvoilleni, joudun joskus pesemään rasvapurkin, koska tuntuu, että se on likainen.

Suurin ongelma on päivän aikana se, että pesen käsiäni hyvin usein. Suomeksi sanottuna siis aivan liikaa. Teen sen siksi, että käteni tuntuvat hyvin likaisilta. Mutta melkeinpä aina käsienpesu on turhaa. Tämä on raastavaa. Käteni ovat nyttenkin ihan haavaumilla.

Tosiaan, tuo tavaroiden puhdistus vie myös hyvin paljon aikaa päivästäni. Milloin likaiselta tuntuu kännykkä, milloin käsilaukku. Usein likaiselta tuntuvat kaikki vaatteet. Uskokaa tai älkää, pyykkiä tässä yhden hengen taloudessa pestään kerran päivässä eikä pyykkivuori lopu koskaan.

Että tällaista on minun elämäni tällä hetkellä. Kuten huomata saattaa, pakko-oireiluni liittyy siis siisteyteen ja peseytymiseen. Kärsin siis siivoamis- ja pesemispakosta.

Mistä on kyse?

Kun heräsin aamulla, minulla oli tunne, että tästä päivästä tulee hyvä päivä. Aurinko paistoi ja olokin tuntui aivan mahtavalta. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes yhtäkkiä mieleni valtasi ajatus: olenkohan puhdistanut puhelimeni eilen. Suunnaton ahdistus valtasi mieleni ja kehoni. Minun on tehtävä se! Minun on puhdistettava puhelimeni varmuuden vuoksi. Se on voinut jäädä epähuomiossa likaiseksi. Enhän halua, että se näyttää siltä, kuin olisin hutiloiden sen puhdistanut.

Puhelimen puhdistusta en voi kuitenkaan suorittaa tänään, sillä poikaystäväni ei ole täällä neuvomassa ja valvomassa minua. Itse en sitä kuitenkaan saa tarpeeksi puhtaaksi. On parempi, että jokin ylimääräinen silmäpari on vahtimassa, että tulee varmasti puhdasta.

Monen lukijan mieleen tuli varmasti ajatus, että tuo on täysin kahjo. Mitä ihmeen merkitystä on sillä, onko puhelin puhdas vai ei. Tämä on kuitenkin minun arkipäivääni. Minulla on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö. Puhelimen puhdistus on vain yksi rituaali, joita suoritan päivästä toiseen. Lista kaikista rituaaleista, joita minulla on, olisi hyvin pitkä. Siksi en näitä kaikkia tässä ala luettelemaan. Nämä rituaalit tulevat varmasti teille jokaiselle selväksi kirjoitettuani päiväkirjaa aktiivisesti.

Blogini tarkoitus on siis kuvastaa elämääni, jota pakko-oireinen häiriö on rajoittanut huomattavasti. Tarkoituksena on myöskin, että muut pakko-oireista kärsivät huomaavat, etteivät he ole yksin. Meitä on paljon muitakin.

Antoisia lukuhetkiä! :)